SÄHKEUUTISET:
Urkkarit pääsivät levytysstudiossa yhteisymmärrykseen
tulkinnastaan Gary Mooren klassikosta,
Over The Hills And Far Away, perjantaina 17.01.03 noin klo 3:00
aamuyöllä.
Järkyttävä kertomus siitä, kuinka Slobodan vietiin kauas vaimonsa luota Balkanin vuorten toiselle puolelle Haagin tyrmään ???
Helsingin linnut varokaa!
Suuri yleisö palkitsi yhteisymmärryksen keskiarvolla 8.268
| 10 | Hienoa tulkintaa ja underground-henkeä!
Fpinländ: then poiängs! |
| 10 | 10 (täysi kymmpi)
Heti aluksi kuulijaa riemastutetaan reilulla rummun pärinällä. Kuulijaa ilmiselvästi varoitetaan siitä, mitä tuleman pitää. Lauluäänestä heijastuu vangin tuska ja kaipuu - voi jopa kuulla kalterien äänen hennosti takavasemmalla. Koskettimet soi heleästi ja basso ja kitara antavat tukea. Tämä musiikki jää lähtemättömästi mieliimme. Sanat pysäyttävät ja tällaista sanomaa voi varmaankin täysin ymmärtää vain se, joka on kalterien takana kyykkinyt ... |
| 9+ | 9+
Tämä on nyt jo niin kovaa kamaa että ysi plussa rapsahtaa. Gary Moore valittaa, Nigthwish vinkuu ja Urkukostajat KOSTAA!! Kaiken lisäksi music architecture -peruskurssit on käyty. Biisin juoni kulkee kuin eeppisessä runoudessa. Aloitetaan rauhallisesti, pieniä kohokohtia, tyyntä myrskyn edellä... FORTE FORTISSIMO ja sykkeen tasoittava lopetus... Ohessa analyysi soitannon vaikuttavuudesta: |
| 9 | Hep!
Heti alkuun täytyy tunnustaa, että kuultu styge on tähänastisesta U-kostajien tuotannosta paras! Syntsan saundi on oikea ja tomtom (!?) tömisee kivasti. Sanat soljuvat rytmikkään melodian lomassa hyvin etenevässä tahdissa verattain kiitettävästi, ajoittaisesta pienen pienestä 'huojunnasta' (delay variance hiukan liian isolle säädettynä) huolimatta : ) Kyllä se on ysin luokkaa... Kouluarvosana 9, ja erikoismaininta mainiosta sovituksesta! |
| 9- | Tällä kertaa biisivalinta oli arvostelijalle
erittäin mieleinen - erinomainen kappale, jota aiemminkin olemme kuulleet
toisen suomalaisen harrastajabändin (NW) coveroimana. Valitettavasti
kollegoistaan poiketen UK:n tulkinnassa äänihuuliaan värisyttävä
henkilö on: heikoin lenkki. Ajoittain, kun solisti ja bändi sattuvat
samalle oktaaville, oli aistittavissa UK:n todellinen potentiaali.
Perinteiseen UK-tyyliin tämäkin teos liikkuu jossain musiikin, huumorin ja epätoivon kolmiakselilla. Nyt erityiskiitokset lähtevät kitaristille, joka (vai oliko se miksaaja?) sai loihdittua rämpyttimestään muhkeat saundit. (toim.huom: sama jätkä, mutta kitaran puikoissa) Samoin siellä täällä käytetyt erikoisefektit olivat tehokkaita varsinkin, kun niissä oli muistettu kohtuus. Kappaleenvalinnan ja bändin vahvan esityksen ansiosta: 9- |
| 8+ | Arvosana: 8+
Järkyttävä kertomus siitä, kuinka Slobodan vietiin kauas vaimonsa luota Balkanin vuorten toiselle puolelle Haagin tyrmään, on saanut nyt vihdoin myös musiikkipiirit havahtumaan. "Free Nelson Mandela" -konsertista on jo kulunut jo 15 vuotta, joten ehkä nyt olisi Urkukostajien aika järjestää "Free Slobodan Milosevic" -konsertti. Melko yksitoikkoista sävellystä piristivät tempon- ja sävellajinvaihdokset. Kosketinsoitinsooloissa oli Ray Manzarekin kaltaista virtuositeettia, joten ehkä kuulemme Urkukostajien vielä joskus soittavan pyromaanien kunniamarssin "Light My Fire". |
| 8+ | Skitta rulaa ja syntikkakin on onnistunut !
Laulaja menee kyllä kyntää edelleen syvällä...mutta pariin otteeseen oli havaittavissa pientä kehitystä. : ) Tietysti olisi kiva jos laulaja pystyisi seuraamaan kappaleen säveltä edes etäisesti mutta kai se näinkin pelaa... Sanoitus tuttua ja toimivaa UK-kamaa! Ilmeisesti nauhoitusteknisistä seikoista johtuen (?) kappale kuulostaa aivan siltä kuin sitä soitettaisiin seinän takana. Eli jotenkin soundi on _todella_ tunkkainen. Yhteenvetona on todettava että todella parasta UK:ta ever! Arvosana 8+. |
| 8+ | Alussa järkytti heti ehkä huonoin kuulemani
rumpuäänitys, tai onko teillä oikeat rummut; kuulosti ihan
syntikka virveliltä tai jopa huonommalta. Tausta kuulosti muutenkin
ihmeellisestä juminalta. Tilanne kuitenkin parani aina kun hienolta
kuulostava syntikka tuli peliin, sekä säkökitara kertosäkeissä.
Ylimäärisen plussan ansaitsee myös B-osan flanger-efekti. Laulu on kyllä vaikea tälläisessä biisissä. Laulutyyli joka on enemmän reipasta mölyä, ei ole omiaan ainakaan parantamaan suoritusta, mutta ei loppujen lopuksi pilannut kokonaisuutta. Yhteen vetona, että biisi on oikeasti aika vaikea, mutta verrattuna aiempaan UK-tuotantoon voi sanoa että suoritus on aika onnistunut. (toim.huom: kaikki kehuu urkuja ja morkkaa laulajaa, UK:n mielestä pitäisi mennä just päinvastoin ? laulussa oli tunnelmaa ja välillä ihan oikeata poljentoakin) Itse asiassa yritin hieman omassa lausunnossa antaa kuvan että laulussa on tosiaa poljentoa varsinkin lopussa, vaikka laulu onkin tyylillisesti enemmän ölinää laulun sijaan. Ei ehkä aiemmassa lausunnossa tullut sitä tähdennettyä. Laulaminen on vaikeata, oikeasti, ja hyvä yritys pitää palkita. Urun hyviin arvosanoihin vaikuttaa varmasti hyvät ja selkeät äänet ja tietenkin hallitsevat biisiä muun taustan kuulostaessa enemmä/vähemmän juminalta. Arvosana 8 ja flangerista +, eli 8+ |
| 8.17 | Ideana ok ja meininki jees!
Yrityksestä ja kekseliäisyydestä: 9½ Soitto: 9 Laulu 6 Mä en ihan oikeesti jaksa kuunnella, koska laulajan ääni on niin huono. Mutta jatkakaa samaan malliin, kyllä maailmaan ääntä mahtuu! (toim.huom: Rehellistä palautetta! Niin pitää ollakin. Koska ollaan kapinaorkesteri (ja koska kapinaorkesterin paras laulaja on _jo_ kehissä niin taidetaan jatkaa äänen maailmaan mahduttamista...) |
| 8 | Alussa laulu ei tunnu sopivan hyvin kappaleeseen
ja se on hieman kuin Melkorin epäsointu luomisen virrassa tai se,
että sokerikakun sokeri korvattaisin suolalla. Taustat kuulostavat
hyviltä ja asiallisilta, laadukkailta kaikin puolin.
Ehkä laulu on tulkintaa siinä missä M.A. Nummisen äänteleminenkin ja loppuosassa kappaletta laulu kuulostaa paremmalta, kaikkeen tottuu? Tsemiä ja uusia biisejä yleisölle. Annan numeroksi 8 hyvien taustojen ansiosta. |
| 8- | Nohjustniin,
Urkukostajat iskee kuin 12 voltin paristo (just se patteri mikä olis pitäny olla siinä pedaalissa jolla tohon lauluun olis saatu jotain .... .... jotain). Taattua tavaraa, ehkä vielä vedettiin sitä suvaitsevuuden rajaa pikkasen pidemmälle (onnistunu sieniretki syksyllä vai). Sanoissa oli oikeesti jotain vähän parempaa kuin edellisissä, ja toi kiippari komppi+soolo jumankekkaa ihan kuin Naitvissin Teemu olis remmissä mukana kepittämässä Korgin Z1:tä. Gary kun kuulis tän niin se kiinnittäis teidät heti, eiku välittömästi tausta/lämppäri pändix... noh, roudarix sitten ainaskin. Toi koko ote oli joteskin fressimpää kuin edellisissä piiseissä silleen niikun ... tota .... Mieleen tuli joskus looooooong time ago kun koulupändejä yläasteella pidettiin niin hiukan sama viba. Hirvee meno ja hinku mutta noi taidot oli kamojen tasolla. Siis mahtavata meinikiä. Mä näen sieluni silmin kun biisin keskikohdalla
kitaralla on ne pari sointuu niin Roope ottaa askeleen vasemmalla jalalla
ja nojaa eteenpäin, ottaa otteen kaulasta ja heilauttaa oikealla plekukädellä
ne pari sointuu ja pitää kättä siinä välissä
suoraan ylöspäin ja flangeria päälle .... juku se olis
oikeesti nähtävä keikalla. Niin ja toi kiippari jos verme
on sama kuin edellä niin sitä on opiskeltu vähä mitä
muuta siellä on, samalla näen soolossa Antin nojaavan hiukan
takakenoon ja sormien lentävän koskettimilla tuottaen nämä
mahtavat sulosävelmät, ja soolon jälkeen kurottavan eteenpäin
kiipparin päälle ja
Kaikenkaikkiaan oikein fressi ylläri, tää
rankempi tyyli menee paremmin kun toi tommonen unplukkedtohveliwankerslouhändleukapartasnobi
tyyli .... jatkakaa. poinaa ropisee semmoset 8-
|
| 7.5 | Arvosana 7½
Kappaleen alussa ei laulajan huudosta tiennyt varmasti mikä biisi on kyseessä ennenkuin kuuli tutun urkuosion. Urkujen hiljennyttyä kappale muuttui taas oudoksi - olikohan laulajalla oikeat nuotit vai eikö hän vain halunnut/pystynyt seuraamaan niitä? Rummut ja kitara olivat erinomaiset, niiden voimalla (ekan urkuosion kuultuaan) pystyi seuraamaan hyvällä tahdolla miten Garyn piisi etenee. Plussaa kuitenkin (+++) siitä että ensimmäisen kerran Urkukostajien kappaleen sanat lauletaan selvästi ja voi kuunnella kääntäjän työn tuloksia. Enkelikuoro oli myös piristävä, se olisi voinut karjua taustalla useamminkin. Shit, unohtui erikseen kehua urkuja, laita vielä palautteeseen että Urut olivat paras osio (olin kirjoittanut sen muistiinpanoihin samalla kun kuuntelin kipaletta) |
| 7.5 | No nyt on uus masiina ja siinä on äänikortti
asennettuna : ) Eipä se kyl kauheen paljon paremmalta kuullosta näillä
uusillakaan laitteilla. No soittamisesta pystyi jälleen tunnistamaan
alkuperäis kappaleen ja se meni paikkapaikoin ihan näppärästi,
mut kyl mä luulen, että mä pystyn parin bofordin humalatilassa
lähes samanlaiseen lauluesitykseen (eli ei kovinkaan hyvään).
Eli olisko tois 7 1/2.
|
| 7+ | Sieltä se lähti, maastoutukaa.... ja
sama tulitus jatkuu taustalla koko biisin ajan. Tulitus ei tarkoita että
svengi olisi hurja ja meno mahtava vaan aitoa ekaa konekivääriä
mallia jonka olette jostain esi-isienne varastosta napanneet taustalle
nakuttamaan. En minä kk:ta hauku, hyvä ja toimintakuntonen vehe
vielä nykyäänkin kuten kuulla voi - tulittaa tasaisesti
- rummuiksi siitä ei silti ole.
Jos biisistä olisi poistettu urut ei olisi kuunaan voinut aavistaa mistä biisistä olitte innoituksenne hakeneet (tämän voi lukea myös kehuksi). Laulaja rääkyi kuin kevään ensimmäinen lintu joka herätti mut tänään 15 min ennen herätyskellon soittoa. Linnut eivät osaa enää nykyään laulaa kun on täytynyt kehittää ääni joka ylittää muun kaupungin metelin - näin on käynyt teidän mölinällekkin. Sanoittaja on melkoinen lännenmies ja romantikko - vaikkei oikea cowboy olisikaan. Rääkyvän räkätin herätyksen ansiosta tekin saatte kärsiä hieman heikommasta arvosanasta kuin olisin paremmassa mielentilassa antanut: arvosanaksi 7+. (toim.huom: täytyykin ensikerralla käydä ampumassa konekiväärillä puut tyhjiksi ennen D-päivää...) Aukoton suunnitelma! |
| 6.1 | Huomattava tason lasku edellisestä julkaisusta.
Sori vaan pojat mutta nyt on niin että teijän pitäis ihan
suosiolla keskittyä sellaisiin biiseihin kuten
Boney M:n Daddy Cool, joissa tuo laulumelodia ei olisi niin merkittävässä roolissa. Muuten ihan hauskan kuuloista soitantaa kyl, ja sanoitukset toimii kuin ennen vanhaan. (toimi.huom: uh oh, kovaa palautetta. Mutta lainataksemme UK-uramme avauspuheenvuoroa, valitan: "Me taistelemme maalla. Me taistelemme merellä. Me taistelemme ilmassa. Linja jossa ei ole mitään linjaa pitää! ME EMME KOSKAAN ANTAUDU!" ; ) |
Takana Vuorten Kaukaisten kappaleen krediitit:
Laulu: Ville
Rummut: Juha
Basso: Simo
Kitara, tuottaja: Roope
Urut, sanat: Antti
Sävel: Gary
Urkukostajat: Takana Vuorten Kaukaisten (.mp3)