Urkukostajien kymmeniltaisen taiteilijauran
kunniaksi
julkaistu juhlajubileebilebiisi!
Urkupojut jättivät kapinoinnin hetkeksi
taka-alalle ja olivat ykseydessä maailmankaikkeuden kanssa.
U2 tulee UK:n lämppäriksi ? Lue
lisää
osoitteesta www.u2.com
| Arvosana | Tunnot |
| 10 | Siis mul taitaa olla tietsikan
kaijuttimien säätöd
pielessä, siis ekaks luulin ett täs kappalees ei lauleta
ollenkaan
mut kuuluuhan sielt jotakin epämääräst
vikinää.
Heh enpä taijakkaan laittaa kaijuttimia kuntoon tää
instrumenttaali
versio on JOPA IHAN MUSIIKIN KUULOSTA.
(Suosittelen että Lemppaatte sen laulajan mäkeen koko pändistä ja alatte soittaa instrumentaali kovereita) Tää oli jo ihan hyvä siis ku ei kuulun ku soitto. 10 _ |
| 10- | Biisi on loistosuoritus. Aluksi oikein
ihmetteln
mitä on bändille tapahtunut. Sitten huomaan että
tässä
biisissä on jälleen tuottaja, jota edellisessä ei ollut
mukana...! No kysymys kuuluu kuinka nuo rummut on tehty? Ei ainakaan
mikittämällä
suoraan rumpuja, sillä sen verran hyvät kaiut on
virvelissä
ja bassarikin soi puhtaasti. Aluksi kuulostaa kuin pari iskua ei olisi
pailkallaan, mutta en ole aivan varma kun ei voi verrata
alkuperäiseen.
Rumpukomppi on oikeastikin omituinen ja aika vaikea...
Kitaran sointi myös ylittää reippaasti aikaisemman tason, jota on kuultu. todella hieno. Hieno soolo. Tosin muutkin taustat toimi OK. Ainoa miinus on laulu, vaikka musiikillisesti ihan oikeanlainen, niin tuottaja olisi saanut tuoda sen hieman paremmin esiin, jotta sanoistakin saisi selvää..... Hienosti tuotettu 10- (- on laulun hiljaisuudesta). _ |
| 9+ | UK juhlistaa taiteilijaur(e)aansa
aikuisen esittäjän
kypsyydellä. UK:n eittämättä ammattimaisimmin
tuotettu
piéce-de-resistancé tuo lämpimällä tavalla
esiin arvostetun pitkäaikaisen johtajamme luonteenlujuuden ja
periksiantamattomuuden.
Samoin eväin on UK:kin sanomaansa levittänyt kriitikkojen
onneksi
ja kauhuksi. Toivottavasti kuulemme jatkossakin
mieltäylentäviä
(joskus ihmisarvoa alentavia) teoksia.
Ja vielä spesifiset: laulu yllättävän hyvä muuten mutta sanoista ei helposti saa selvää. Laulajabasisti on aina plussaa (vrt. Sting). Syntsa efektit, skittara ja urut hyvin balanssissa ja soitto toimii. Elektrooniset (?) rummut voisivat kuulostaa enemmän kasarilta, mutta en valita. Tai juurihan valitin. Kaiken kaikkiaan ehjä kokonaisuus. Onnittelut kymmeniltaiselle rock-veteraanille. _ |
| 9+ | Urkupojut säväyttivät
uudella
tyylillään... vai onko se sitä, että oma tyyli ei
vielä
ole vakiintunut... vai onko se sitä, että vanha joukko ja
tyyli
ajan patinan myötä uusiutuu väkisinkin.
Villen ääni ei kantanut kuulijan korviin asti ymmärrettävästi mikä saattoi olla miksauspöydän vika (tai sen puuttumisen). Tosin Roope teki kitarallaan loistavaa jälkeä eikä sanoissakaan ollut valittamista... niitä kun ei kuullut. Antti yllätti myös uruilla, jotka eivät normaaliin tapaan häirinneet kokonaissointia. Reimalle vielä kiitokset rytmistä! _ |
| 9+ |
Jubileebiisin kunniaksi
kritiikkiä piti hioa parillisia tasavuosia. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan? _____________________________________ Rajupoju revisited (after two years): Kiinalaistyylisen (tosin jenkkiroskiksen kannesta tehdyn) kongin alkukumahdus saa hymyn karehtimaan suupielissä tuttuun UK-tyyliin. Huumorinkukka on taas lannoitettu ja parhaassa terässään valmiina houkuttelemaan kriitikkokuhnurit tuottamaan arvostelumahlaansa kotisivun koristeeksi. Vannoutunut ZZ-kärpänen kuitenkin tunnistaa ontuvasta sample-valinnasta huolimatta alkukumahdusten rytmin ja viimeistään intro-riffi (vahingossa aidompi soundi?) palauttaa mieliin finnit naamassa ja mähnät pöksyssä, kun Hämeenlinnantie virtasi isiliisingillä käyttöönotetun tuliterän ja -punaisen Primeran alla rajupojun virratessa JVC:n cd-vaihtajan syövereistä volyymilla, joka taatusti aiheutti kuulohavaintoja ohiajettaessa SEKÄ itä-, että länsipuolisella Keimolan Kessalla. *huoh* Oi niitä aikoja. Pitkähkön intron jälkeen jatketaan edelleen vakaalla UK-linjalla, kun totuus biisistä valkenee untuvikkokuulijallekin laulajan päästäessä ilman värähtelemään äänihuulissaan. Kuuroutunut falsettieunukki-Beach boy kohtaa Rough boyn rannalla? (Jaiks, mikä visio) Vitosen kuulokkeista täytyy ottaa kaikki irti, että lyriikat aukenevat, eikä sittenkään kertsi aukene. UKK rokkaa... rohlaa... rahvaa... rahnaa... raflaa... WTF?! Myös muu arvatenkin ansiokas lyriikka jää osittain kähisemään vokalistin poskionteloihin. Kitara on jopa turhan hienoksi sliipattu, tikittävä rumpukone kuin alkuperäinen (liekö partajeesusten ylijäämävarastosta kähvelletty?) ja fiilis kaiken kaikkiaankin varsin autenttinen. Skebaduden revittely soolossa olisi saanut kestää vielä muutaman tahdin pitempäänkin, mutta ehkä budjetissa ei ollut maxi-intron jälkeen enää rahkeita. Jostain on tingittävä sano mummo Alkossa, kun konjakit kossuun vaihto. Nostalgiakertoimella korotettu numeraali: 9+ (toim.huom: tämäkin kaveri osallistui Rajupojun maailmanensi-iltaan 11/2003 ja lähetti arvostelunsa heti perään 11/2005 niinkuin ei mitään! Mihin katosi kaksi vuotta ? Miksei miehestä löydy edes verotietoja ko ajanjaksolla ? Saadaanko tässä kenties viitteitä siitä miten pitkäaikainen Urkukostajille altistuminen vaikuttaa ?) _ |
| 9 | Uusia uria poliittisella aineistolla ja
itsenäisellä
sanoituksella aukova UK palaa jälleen herkän rock-balladin
pariin.
Tätä olis kiva tanssia. Soitannaltaan ja sävelkulultaan
tämä ilmeisesti perinteisille Maalaisliiton kannatusalueille
suunnattu kappale on jälleen taattua UK-laatua. Tuttua tavaraa,
mutta
melko vetävä komppi muuten. Mutta lieneekö laulaja
eläytynyt
kappaleen alkuperäisen esittäjän fyysiseen habitukseen
liian
voimakkaasti vai onko tuottaja mieltynyt liikaa kitara- ja
rumpusoundeihin,
koska laulajan tunteita riipova ääni kuuluu kuin kymmenen
sentin
paksuisen parran takaa muihin instrumentteihin verrattuna?
Kymmeniltaisjuhlajulkaisu
kasvattaa jälleen odotuksia UK:n Live-keikasta.
_ |
| 9 | Arvosana: 9
Jo alkutahdeista kuuli, että odotettavissa oli uudenlainen kuunteluelämys. Alun sointiväri toi mieleen Aleksander Mosolovin 1928 kirjoittaman kappaleen Zavod [toim.huom: joka muuten on venäjää ja tarkoittaa "Tehdas", niinkuin kaikki tietysti tietävätkin], mutta pian hypättiinkin musiikinhistoriallisesti avantgardesta suoraan 1960-luvun minimalismiin. Kappaleessa oli selviä itämaisia sävyjä, joka johtui varmaankin pääosin pentatonisessa asteikossa kulkevasta cantus firmuksesta. Kiinankielisestä tulkinnasta olisikin irronnut vielä yksi lisäpiste, vaikka jo sellaisenaan voidaan nyt jo sanoa, että laulu oli korkeaklassista tasoa (sanoista sai yhtä hyvin selvää kuin normaalissa ooppera-aariassa). Jotenkin kappaleesta tuli hieman huumehöyryinen yleisvaikutelma, mikä voi johtua myös siitä, että ZZ Top on toisinpäin kirjoitettuna Pot ZZ (pot = marihuana). Tätä esitystä voisi hyvinkin viedä joulumarkkinoille, koska alkuperäisenä esittäjänä oli peräti pari joulupukkia tai kolme länsimaan idioottia (kaikkihan tietävät, että tietäjät ovat itämaassa). Esitys oli kaiusta päätellen suoraan UK:n 10-juhlakiertueelta, joka päättyi loppuunmyydylle Hartwall-areenalle (vasta tilaisuuden alussa promoottori muisti ilmoittaa, että ennakkomainoksessa oli pieni painovirhe: "U2":n sijasta konsertissa esiintyikin "UK"). Jäämme odottamaan seuraavaa virstanpylvästä: 11-juhlajulkaisua. _ |
| 9 | häh?! täh!? Eihän
tämä
kuulostanut ollenkaan urkupojuilta, (no okei, ehkä laulaja
kuulosti
edelleen).
Oli ihan pakko kaivaa arkistoista alkuperäinen partamiesten versio, kun tämä urkuheebojen versio soittimien osalta kuulosti pelottavan hyvältä. Oliko tämä sitten niin hidas kipale, että organrevengerit pystyivät soittamaan tämän jopa melkoisen hyvin(?). Sopivan leppoisa biisi muutenkin, josta tuli ihan teini-ikä mieleen, tämä oli niitä loppuillan kappaleita bileissä... Ehkä olisin kuitenkin kaivannut omaperäisempää melodiaa/otetta kappaleen sovitukseen. Arvosana: 9 _ |
| 8.5 | Sanat on taas parasta antia. Laulajan
ohkainen
ääni ei tosin tuonut sanoitukseen sen kaipaamaa pontta.
Saundissa
sopivaa särkevää 'rajuutta' - ehdottomasti kuuluu
asiaan.
Miinuksena alun epämääräiset äänet ja
rumpujen
ehkä liiankin konemainen töpötys! Kaiken kaikkiaan ihan
hieno versio tunnetusta biisistä - voisiko sanoa, että
melkeinpä
klassikosta : ) Arvosana: 8 ja 1/2
_ |
| 8.5 | 8,5 Versio tekee oikeutta
alkuperäiselle
kappaleelle. Perusteet kohdallaan, varsinkin rummut kuulostaa
hyviltä.
Kitaraa olisi voinut vinguttaa vähän rajumminkin mutta soolo
oli hyvä. Laulu jäi vähän vaisuksi vaikka sanat OK.
Lopuksi vielä että pitäkää linjanne, mikä
ikinä se sitten onkin.
_ |
| 8.5 | Jo mietiskelinkin josko teiltä
olisi tulossa
uutta levytystä joulumarkkinoille mutta päätitte
iskeä
jo isänpäivän markkinarakoon!
Piisi alkoi kauniilla ja pitkällä introlla, tähän leppoisaan rauhallisen kauniiseen musiikkiin olisi saattanut jopa nukahtaa uudelleen. Hetken kuunneltua tuotos alkoi kuullostaa melkoisen laahaavalta -kenties muusikot ehkä olivat juuri saavuttaneet jonkinnäköisen sisäisen rauhan tilan (?) ja ykseyden maailmankaikkeuden kanssa, eli jäin kuitenkin kaipaamaan hieman räväkkyyttä, maailmantuskaa ja rajumpaa revitystä. Vaikka sanat kertoivatkin UKK:n olleen rajupoju niin miksi se ei kuulunut esityksestä! Koska piisi oli kuitenkin NIIN kaunis annan arvosanaksi 8.5. _ |
| 8 | 8. The Päällikkö sai
vihdoin arvoisensa
laulun, ja toteutus on totuttua UK(K)-laatua, mutta... herätys
miksaaja!
(jos ei miksaajaa ole niin syyttäkää tuottajaa.)
Kauniilla
mutta ah-niin-hennolla kirkkokuoroäänellä laulava
solisti
ansaitsisi tulla kuulluksi. Eli lauluääntä kovemmalle ja
taustarenkutusta hiljemmalle, ja remasteroitu versio julkaisuun,
kiitos.
[toim.huom:
no josko sitten vaikka "The Best of Urkukostajat" -kokoelmalla...]
_ |
| 7+ | Tällä kerralla UK:n pojjaat
oli ilmeisesti
siirtyneet soittamaan johonkin peltihalliin, tai siltä ainakin
alussa
kuulosti. Laulajalle voisi antaa mikin, tai sitten munat pois [toim.huom:
arvoisaa kriitikkoa pyydetään muistamaan oma vastuunsa;
tämä
samainen solisti kävi viime asiakasvinkin jälkeen kurlaamassa
Loviisa 1:n lauhdevesialtaalla...] että
äänen korkeus laskisi ja voimakkuutta saataiisin
lisää!
Kitaristi ylitti tällä laatupläjäyksellä
itsensä
ja rumpalikin tuntui olevan kartalla. Myös urkuri on saanut
otetta,
liekö syynä kappaleen vaativuuden aiheuttama
harjoittelumäärä
vai mikä... : )
Kaiken kaikkiaan soitannollisesti UK alkaa lähestyä uhkaavasti kaupallisen musiikin rajaa mutta onneksi bändin solisti pitää yllä kauhun tasapainoa ja jatkaa tutulla linjalla. 7+ _ |
| 7 | menettelee.
_ |
| 6+ | Jeps, piisi oli vähän
kummallinen ..
silleen kun biisi alkoi niin hirveellä kaiulla
epämääräistä
jytinää ja muuta möykkää. Ei UK tommosta
yleensä
ole ... se kunnon junttijutsku puuttui kokonaan. Ei tää biisi
kuullosta yhtään paremmalta kolmen taxfree tuonti Calsberkin
jälkeen, kuten muut biisit. kuiteskin tuntui että pändi
on kasvanu ja matkaa eteenpäin kohti täydellisyyttä
mutta
on lähetty väärään suuntaan. Voipi olla
että
kuuntelu tilanne vaikutti asiaan .... niinku olis syöny jotain
maitotuotteita
mistä tulee hirveet vatsakivut ja huima ripuli. Kaikki ei ollu
kohallaan,
Fengsui ei ollu suosiollinen tällä kertaa (vai olikse
jingjang).
6+
_ |
| 6 | 6, Hyvä yritys, mutta
älkää
jättäkö päivätöitänne.
_ |
| - | No jopas. Huolestuttavan ammattimaisen
kuuloista!
Sanoista ei saa selvää.
_ |
President Urho Kekkonen was in Hawaii during the so-called "note
crisis" of 1961, when Moscow sought to establish military bases on
Finnish
soil. From left, Ambassador Rafael Seppälä, Max Jakobson,
Kekkonen,
and Foreign Minister Ahti Karjalainen
'Rajupoju' kappaleen krediitit:
Kitara, tuottaja: Roope
Laulu, basso: Ville
Sanat, urut: Antti
Rumpukuvio: Reima
Sävel: ZZ Top
Alkuperäiset sanat (ZZ Top: Rough Boy)