numero
|
asiakaspalaute
|
10-
|
Oli rykäisy, mutta täytyy
todeta että tykkäsin. Täytyi ihan kuunnella onko
paikalla muita soittimia, kuin urkuja basso ja ainakin pelti kuului
rummuista ja jotain kitaraa alussa... No Biisi toimisi vaikka
pelkällä laululla urulla, olivat sen verran hyvät
tällä kertaa. Aiemmin UK ei ole noilla laulutaidoilla
hirveästi loistanut, mutta tällä kertää
tämä toimi. Megafoni olisi ehkä vielä parantanut
lopputulosta. Toisaalta ei ole aivan tarkaa muistikuvaa
alkuperäistoteutuksesta, mutta tämä toimi. Josta 10-,
kun ei täysiä voi antaa, koska tädellistä ei ole
olemassa. Niin vielä oli lisättävä että
hienot oli efektit.
_
|
10-
|
Olette palanneet juurillenne.
Tämä on sitä musiikkia, joka vielä
päivänä muutamana muuttaa musiikkihistorian.
Kiitos.
_
|
9.5
|
Musiikkimaaima on jo
pitkään miettinyt, mihin Urkukostajat ovat kadonneet.
Urkkien takavasemmalta
kevään korvilla julkaisema uusi sinkkulohkaisu paljastaa,
että meneillään on mitä ilmeisemmin ollut yhtyeen
hengellinen herääminen, jonka seurauksena biisit ovat saaneet
poliittisyhteiskunnalista väriä. Sanoituksesta purkautuu
väkevää tuskaa yhteiskunnan pakotteiden
päällekäymisestä. Epätoivoon ei kuitenkaan
langeta, usko pelastaa muusan ja isänmaan. Ja niin myös Urkit
Suomen musiikkimailman. Totta tosin on, että ensi kuulemalta
Urkkien uusin kuulostaa peltipurkkikakofonialta, mutta mitä
useammin tätä mestariteosta kuuntelee, sitä suuremman
vaikutuksen se tekee.
Alun iskevä urkurytmi
iskee käyntiin armottoman marssirytmin, joka ei hellitä ennen
kuin kuuntelija vapautetaan symbolisesti takaisin
jokapäiväiseen toivottomuuteen, josta kukaan ei selviä
hengissä. Kappaleen punaisena lankana on
hämäävän yksinkertaiselta tuntuva toteutus, joka
lähes kätkee alleen Urkkien tunnetut musikaaliset
verbaalisävelakrobaattiset kyvyt. Urkit ovat jälleen
osoittaneet kykynsä uudistua ja tuotantokoneisto on viimeinkin
noussut jo lähes Urkkien tasolle. Täydellisyyttä hipova
tuote, joka varmasti majailee pitkään listojen
kärjessä, ellei sitten uskalias poliittinen sanoma pakota
julkisia tahoja julistamaan tätä mestariteosta pannaan.
_
|
9+
|
9+ UK jatkaa vakavaa
yhteiskunnallisten kysymysten pohdiskelua turvallisuuspoliittisissa
merkeissä. Kuuntelija haastetaan tekemään omia
johtopäätöksiä Vietnamin sodan sekä myös
Suomen sotahistorian nerokkailla viittauksilla ottamatta liikaa kantaa
puoleen tai toiseen. Tällaista debaattia tarvitaan aina. Tuotanto
ja soitanto on taattua UK tavaraa, jota en nyt liiallisen toiston
pelossa ala ylistämään sen enempää.
Pyrotekninen osaaminen saakoon vielä erityiskiitoksen. Lennon on
esikuvista parhaimpia, mutta toivottavasti emme näe seuraavan
askeleen olevan viikko alasti sängyssä.
_
|
8+
|
No huh huh! Orkesterinnehan kehittyy
huimaa vauhtia musiikillisesti ja taiteellisesti (hmmm.. ja
visuaalisesti, viitaten alikersanomin seurana esiintyviin
henkilöttäriin). Lisäksi tässä kappaleessa on
havaittavissa kantaaottavuutta! Mutta asiaan:
- Soitto pysyy hyvin
kasassa
- Miksaus oli paras
tähänasti kuulemistani, sanoistakin saa paikoin
selvää
- Erikoisefektit
suorastaan http://www.ilm.com/ -tasoa
- Laulu kuulosti
lähinnä tapiirin oksentamiselta
- Sanat aika hyvät
(rytmi hyvin huomioitu mikä on mielestäni olennaista)
Kokonaisuudessaan arvosana
8+.
_
|
8
|
Sotilaallisesta aiheestaan huolimatta
kuulija jäi kaipaamaan hieman sotilaallisempaa otetta, jota on
kuultu jopa kaukaisessa Loviisassa UudSlResSK:n live-esityksissä.
Aseiden käyttö ei sinänsä ollut uutta, sillä
kirjoittaja oli viime elokuussa soittamassa Turussa Akademiska
Orkesterin mukana Beethovenin Wellington-sinfoniaa, jossa partituuriin
on kirjoitettu kymmeniä tykin- ja musketinlaukauksia, joita
esityksessä vaihtoivat Napoleonin ja Wellingtonin joukot oikeilla
musketeilla ja tykeillä (valitettavasti tosin vain
paukkupanoksilla). Rynnäkkökivääri tai
"stägä" (samma sak på svenska) kyllä menetteli,
mutta synteettiset vaskiäänet eivät koskaan vedä
vertoja todellisille metallisoittimille. Vokaaliosuuden artikulointi
oli lähellä alkuperäistä esikuvaansa ja "con
gridare" esitysmerkintä soveltui hyvin kappaleen aihepiiriin.
Tämän kappaleen jatkoksi sopisi esimerkiksi humppaversio
Kahdeksan tuuman kanuuna -marssista, sillä kirjoittajalla on jo
entuudestaan kokemuksia tilaisuuksista, joissa kohtuullisesti
tilaisuudessa tarjottuja ilmaisia virvokkeita nauttineet kuulijat ovat
intoutuneet tanssimaan marssin tahdissa. Jokainen voikin lopuksi
harjoitustehtävänä tehdä kehittää
mielessään kaksimielisen vitsin tuosta mainitusta marssista
ja Players-tanssiryhmästä, joilla puskurivyöhykkeiden
strateginen sotilaallinen merkitys on kirjaimellisesti otettu huomioon.
_
|
8
|
Taattua UK laatua!
8 biisille ja 9.5 players
tytöille!
_
|
7
|
Numeroksi annan 7. Soitto kuulosti
hyvälle, laulu ei niinkään. Oliko aukki Villelle noin
traumaattinen kokemus?
_
|
7
|
Numero: 7
Tilitys: UK ei oikein
yltänyt parhaimpaansa, liekö pitkä tauko tehnyt hallaa
taiteelliselle vaikutelmalle. Parasta kuitenkin oli kuvat
tanssiryhmästä.
_
|
7
|
Mitäpä tuohonkin nyt
sanoisi?
Kyllähän
tää Hämeentien perjantai-illan äänimaiseman
voittaa.
Niukasti.
Numero: 7, punainen,
pariton.
_
|
6
|
Tätä levyä en
uskaltaisi pyörittää väärinpäin
levylautasella.
_
|
6
|
Joskus
pikkumietintätauko tekee hyvää ja raikastaa mutta nyt on
kyllä käynyt päinvastoin ja ruoste on pojat raiskannut -
tai sitten tanssityttöryhmä Players alik. Pitkäsen...
Kuuntelin uuden biisin töissä ja sanottakoon suoraan
että vanhasta viisastuneena (toim.huom:
???) laitoin kaiuttimet hiljaiselle (ei oo kuulokkeita) ja
pitkän aikaa epäilin että nyt taitaa olla kipale
talletettuna jotenkin hassusti koska kuullosti kuin Mikki Hiirtä
merihädässä olisi pyöritetty liian nopeasti.
Kuuntelin biisin vielä toiseen kertaan, nyt kovemmalla ja kun
löysin sanat niin johan selvisi että kyllä siinä
sanojen mukaan vedetään. Valitettavasti tämän
teoksen suurimmaksi ansioksi jää upea tulitus.
Siitä 6.
PS: Anteeksi että olin näin tyly vaikka sinä yritit
pehmitellä olemalla kiltti eilen naistenpäivän kunniaksi
mutta eikös rehellisyys ole valttia - ja kehuinhan mä
sentään tulitusta!
_ |
6-
|
Ei v...u. Hirveetä huttua,
voisin kuvitella kuuntelevani tätä piisiä *PIIP vaatekomerossa Helmut Lotin
kuva kädessä --> eli Never again (eikä mulla edes ole
vaatekomeroa).
Silleen just sitä
mitä odottikin ...
Laulusta ei saanu
selvää, rummut jotain kultaiselta 80-luvulta ja urut oli
senverran juustoset että sinihomejuusto haisi oikeen urakalla
mutta se loppusample oli hiano. Alkuperäispiisi tais olla jotain
Piitlesii .... (mä inhoon Piitlesii, niil oli pitkä tukka ja
paljon naisii, yäk en syö) Antin uhrautuvuuden takia
pisteitä ropisee .... 6- Pärjäisitte viisuissa varmaan
Loordia paremmin.
(toim.huom: *eäs kansankielinen, värikäs teonsana
poistettu ensimmäisestä lauseesta)
(toim.huom: jälkipolvien on helppo huomata että arvoisan
fanin profeetallinen ennustus meni hiukan munille, korkeintaan
yhtä hyvin oltaisiin pärjätty! Hyvä Hyvä!)
_
|
